Valot syttyivät Pohjois-Karjalaan

Sähkön voittokulku Suomessa alkoi Finlaysonin tehtailta Tampereelta v.1882. Myös Pohjois-Karjalan ja Itä-Savon sähköistyksen alkuvaiheet kytkeytyvät alueen teollisuuslaitoksiin.

Lähinnä höyryvoimalla toimineet laitokset saattoivat kytkeä koneidensa pyöritettäväksi "dynamon" jonka tuottamalla virralla valaistiin tehtaan ja lähipiirin rakennuksia. Mahdollisesti ensimmäisen kerran näin meneteltiin v.1885 Joensuun kaupunkia vastapäätä sijainneella Karsikkoniemen sahalla. Nykyaikaisessa mielessä maakunnan ensimmäinen varsinainen sähkölaitos perustettiin Joensuuhun v.1898.

Outokummun kuparikaivoksen perustamisella v. 1913 tuli olemaan keskeinen sija maakunnan sähköistämisessä. Kaivoksen sähköntarve oli suuri, ja sitä yritettiin aluksi tyydyttää oman höyryvoimalaitoksen avulla. Ennen pitkää sähköä tarvittiin kuitenkin enemmän kuin oli mielekästä yrittää itse Outokummussa tuottaa.

Apu saatiin Imatran Voima Osakeyhtiöstä. Mainittu yhtiö rakensi 110 kV johdon Imatralta Varkauteen, ja Outokumpu Oy rakensi itse 45 kV johdon Varkauden ja Outokummun välille v. 1934. Tätä kautta saatua sähköä riitti jaettavaksi paitsi outokumpulaisille ja lähiympäristön asukkaille myös Liperiin. Johto oli myös yhteys valtakunnanverkkoon, millä oli tärkeä merkitys Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.tä perustettaessa.

Pohjois-Karjalan Sähkö Oy perustettiin

Höytiäisen lasku-uomassa sijaitseva Puntarikoski oli ensimmäisiä kohteita Pohjois-Karjalassa, jonka vesivoima haluttiin valjastaa laajamittaiseen sähköntuotantoon. Koski varattiin aluksi Outokummun kaivoksen tarpeisiin, ja sittemmin se oli vuokrattuna Joensuun kaupungille. 1930-luvun lamavuodet kuitenkin taittoivat kaupungin suunnitelmat voimalaitoksen rakentamisesta.

Liperissä toiminut Liperin Sähkövoima Oy oli aloitteentekijänä käynnistettäessä syksyllä 1942 neuvottelut Liperin ja Joensuun sekä niiden naapurikuntien yhteisestä voimayhtiöstä, joka ottaisi Puntarikosken rakentaakseen. Ajatuksella oli vastatuulta voitettavanaan: sota, "kilpailevat" suunnitelmat Pamilonkosken rakentamisesta, Joensuun kaupungin ja maalaiskuntien näkemyserot ja rahoitus. Tuuli ei tyyntynyt rauhanaikaan siirryttäessäkään.

Sähköä kuitenkiin haluttiin, ja kun Outokumpu Oy ilmoitti olevansa valmis toimittamaan sitä laajalle alueelle, alkoi käytännön työ maakunnallisen sähköyhtiön perustamiseksi. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n perustava kokous pidettiin 12.5.1945. Kokoukseen osallistuivat useimmat Pohjois-Karjalan kunnista, kuntia Itä-Savosta, Joensuun kaupunki sekä joukko maakunnassa toimineita teollisuus- ja liikeyrityksiä.

Puutelistalla kupari...

Uuden yhtiön toiminta alkoi vaikeissa olosuhteissa. Työtä oli paljon, mutta puutetta tuntui olevan lähes kaikesta materiaalista - intoa onneksi riitti. Puutetta oli jopa toimistotiloista: ensimmäiset kuukaudet yhtiön toimintaa hoidettiin hotellihuoneesta käsin.

Käytettävissä olleet voimavarat oli jaettava tarkoin: niiden turvin haluttiin viedä sähkö mahdollisimman monelle. Tarvikepula ja etenkin kuparinpuute aiheuttivat sen, ettei johtoja voitu rakentaa toivotulla vauhdilla. Tilanteeseen sisältyi näin ollen aimo annos ironiaa, olihan Outokummun kuparikaivos lajissaan Euroopan suurin. Sen louhimasta malmista jalostetut tuotteet eivät kuitenkaan koituneet halutulla tavalla sähköistystyön hyväksi.

Myös jaettavissa olleen sähköenergian määrä oli rajallinen. Yhtiön sähkönhankintaa ei pitkällä aikavälillä voitu suunnitella Outokumpu Oy:n varaan. Lähinnä Pamilonkosken rakentamissuunnitelmista ponnistaneet eturistiriidat varjostivat kuitenkin päätöksentekoa asiassa. Lopulta Pohjois-Karjalan Sähkö Oy neuvotteli yhdessä Joensuun kaupungin sähkölaitoksen kanssa sopimuksen sähkön hankkimisesta Imatran Voima Osakeyhtiöltä. Sähkönosto kyseiseltä yhtiöltä alkoi 12.2.1950, ja tästä eteenpäin se on ollut Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n energianhankinnan kulmakivenä.

Maaseutua sähköistettiin 1950-luvulla

Maaseudun sähköistäminen eteni rivakasti 1950-luvulla, olihan ankarimman niukkuuden aika ohitse. Vaikka valaistus oli lukumäärillä mitattuna suosituin tapa käyttää sähköä, niin myös muut mukavuudet tekivät tuloaan Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n asiakastalouksiin.

Yhtiön kannalta vuosi 1957 huipentui vuoden viimeisenä päivänä. Tuolloin käynnistettiin vastavalmistuneen Puntarikosken voimalaitoksen generaattori: Pohjois-Karjalan Sähkö Oy oli toteuttanut sen, mitä monet eri tahot olivat puolenvuosisadan aikana ehtineet suunnitella. Vaikka voimalaitos ei alunpitäenkään näytellyt merkittävää roolia yhtiön energianhankinnan kokonaisuudessa, ns. kulutushuippujen leikkaajana sillä on tehtävänsä ostoenergian hinnan hillitsemisessä.

Kotitalouksissa palvelivat niin silitysraudat kuin erilaiset keittolevyt ja -liedet, olipa joillakin jopa pulsaattoripesukone. Maataloustöissä puolestaan erilaiset moottorit muodostivat liittymisarvolla mitattuna selvästi suurimman kulutuslaiteryhmän v. 1957. Vesipumput olivat nekin yleisiä, ja lypsykoneita oli lähes 250 kappaletta. - Mainittuna vuonna laukaistiin avaruuteen myös ensimmäinen tekokuu, Sputnik, mutta sehän ei ollut suomalainen sähkölaite...

1960-luvulla sähkö arkipäiväistyi

Arkinen sähkönkäyttö sai 1960-luvulla koko joukon uusia muotoja. Osa niistä on muovannut merkittävästi elämäntapaamme ja kuvaamme maailmasta. Sähköisten tiedotusvälineiden välityksellä olemme olleet keskellä maailmanpolitiikan tapahtumia, mukana Apollo 11:n kuulennolla, ihailleet Heikki Kahilan charmia, nauttineet tai kärsineet Beatlesien ja Eino Gröhnin uusimmista levytyksistä...

Suomalainen arkielämä sitoutui 1960-luvulla täydellisesti sähköön. Toki liiton syntysanat oli lausuttu jo paljon aikaisemmin, mutta nyt se vahvistettiin monin eri sitein. Nykypäivä osoittaa, että liitto on kestänyt. Vai olisiko päre sittenkin sopiva valonlähde ja pyykki helpommin pestävissä avannon äärellä?

Pohjois-Karjalan Sähkö Oy oli liittoa solmittaessa puhemiehenä yhä useammin. Vaikka yhtiön tehtävä rajoittui sähkön toimittamiseen asiakkaille, pyrki se eri toimin tuomaan esiin sähkön hyötyjä asiakkaalle. Merkittävä avaus tehtiin 1960-luvun puolivälissä, jolloin sähkölämmitys tuli markkinoille, aluksi yösähkön nimellä ja myöhemmin suorana sähkölämmityksenä. Sähkölämmityksen suosio on säilynyt.

Sähköä kaikille

Suomalaisen yhteiskunnan voimakas rakennemuutos asetti maaseudun elinvoimaisuuden ankaralle koetukselle. Näytti selvältä, että ilman erityistoimia tilanne muuttuisi sen osalta kestämättömäksi. Niinpä maaseudun elinolosuhteiden kehittämiselle on yhteiskunnan taholta osoitettu merkittävästi tukea.

Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:llä on ollut oma sarkansa tässä työssä. Sähkö hyväksyttiin perushyödykkeeksi, jonka tuli olla kaikkien ulottuvilla. Tämä tavoite saavutettiin keskeisiltä osin 1970-luvun loppuun mennessä. Viimeiset yksittäiset perussähköistyksen liitynnät rakennettiin vuonna 1992.