Takaisin blogi sivulle

Energiaa luonnosta ja liikkeestä

25.11.2017 - Mari Laukkanen
On se aika kaudesta, kun tunnelma tiivistyy entisestään. Ampumahiihdon maailman cup kausi on alkanut ja rumba kestää yhdessä olympialaisten kanssa aina maaliskuun loppuun asti. Kisoja on joka viikko kolme, pois lukien harjoitustauot jouluna ja ennen arvokisoja. Siinä välissä sitten harjoitellaan, palautellaan ja tietenkin matkustetaan aina joka viikko uudelle kilpailupaikalle. Kuinka tästä sitten voi selvitä hengissä? Rehellinen vastaus on, ettei sitä varmaan oikein järjissään enää keväällä olekaan, mutta kysymys viimeisillä viikoilla kuuluukin, että "kuka on vähiten väsynyt?"

Kesän ja kevään harjoittelussa fysiikan osalta tavoitellaankin tilaa, jossa voidaan edetä mahdollisimman kovaa mahdollisimman pitkään (tai ainakin toivottu etäisyys) mahdollisimman helpolla, eli vähimmällä mahdollisella energialla. Itse asiassa voittaja on se, joka taulujen kaatamisen lisäksi väsyy viimeisenä. Urheilijan liikkumisen tavoitteena on tietysti suorituskyvyn parantaminen ja silloin kehon kanssa liikutaan suurin osa vuodesta aika epäinhimillisillä kuormitustasoilla. Urheilija on siis kuin sähköauto, jonka akun kokoa ja tehoa tosin voidaan harjoittelemalla kasvattaa. Kestävyysominaisuuksien parantuessa hapenkuljetuskyky tehostuu, jolloin samalla teholla edetessä keho kuluttaa vähemmän energiaa. Energiantuotanto kehon akusta eli rasva- ja hiilihydraattivarastoista paranee ja ne myös täyttyvät nopeammin levon aikana. Yleisiä energiatasoja tällainen harjoittelu ei kuitenkaan nostata. Urheilija tavoittelee maksimaalista kehitystä, jolloin oman jaksamisen äärirajoja pitää kolkutella tarpeeksi usein ja joskus mennä niiden ylikin.

Fyysisen väsymyksen ohella tässä työssä on kuitenkin monia hyviä puolia. Luonnossa liikkuminen on yksi niistä. Niin kuin luonto antaa energiaa meille sähkön muodossa tuuli- ja vesivoimaloiden avulla, niin luonnolla on tarjota myös toisenlaista energiaa. Mikään ei katkaise stressiä niin nopeasti kuin liikkuminen luonnossa. On tilaa unelmoida, ajatella ja haaveilla. Siirtää välillä keskittyminen itsestä, perheestä, työstä tai työkavereista vain siihen mitä näkee ja kuulee. Parasta on pysähtyä ja katsoa ympärilleen ja vain hengittää. Mitä enemmän normaali työssäkäyvä ihminen kokee stressiä työssään tai arjessaan, sitä tärkeämpi olisi liikunnan aikana siirtää ajatukset kilometreistä, sykkeistä tai pudotettavista kiloista siihen, että nauttii itse liikkumisesta, ympäröivästä maisemasta tai vaikka lenkkiseurasta.

PKS huolehtii siitä, että meillä riittää johdoissa virtaa, mutta henkisen akun lataaminen on sinun oma tehtäväsi. Mene luontoon, aukaise aistisi ja väsytä kehoasi. Sen jälkeen on sitten hyvää aikaa istua alas sohvalle.  Ja katsoa televisiosta vaikka ampumahiihtoa.

Kuva: Julia Sadykova

Mari Laukkanen
Ampumahiihtäjä, vieraskynäilijä
Enolainen räiskyvä energiapakkaus ja itäsuomalaisen sisun ja periksiantamattomuuden perikuva. Osoitti meille kaikille, että vaikeuksissa piilee aina lopulta voittamisen avain.