Takaisin blogi sivulle

Iso muutos tarvitaan ja se tulee, uskoopa ilmastonmuutokseen tai ei

3.1.2018 - Timo J. Hokkanen
Uutisia seuraavat eivät voi välttyä kuulemasta, että hyönteiset ovat katomassa. Samoin on käymässä linnuille. Kalat on monilta alueilta kalastettu loppuun. Aavikoituminen kiihtyy. Metsät kaadetaan. Saastuneimmissa kaupungeissa on terveellisempää hengittää tupakan filtterin läpi kuin ilman sitä. Pohjoisnapa-alueen jäät häviävät. Niiden ennustetaan katoavan vuoteen 2040 mennessä. Voiko ilmastonmuutoksesta löytää mitään hyvää? Kyllä.
Emeritusprofessori Esko Valtaoja näytti esitelmänsä lopuksi maailman bruttokansantuotteen kasvun käyrän, joka sojotti eksponentiaalisesti lähes kohtisuoraan ylös.  Sata viimeistä vuotta maailmassa on tuotettu teollisesti kaikkea enemmän, parempana ja useammalle. Absoluuttinen köyhyys on maailmassa suhteellisesti vähentynyt.
 
Valtaojan logiikalla BKT osoittaa, että kaikki on hyvin ja monia pelottavat asiat ilmastonmuutoksesta lähtien ovat vain ohimeneviä, mitättömiä asioita – järjestelmä korjaa itseään ja ihminen auttaa teknisillä ratkaisuilla. 
 
Avaruustähtitieteen professorin kosmisessa skaalassa ja fysiikan lakien maailmassa näin varmaan on.  Elollisen luonnon ja ekologian historia on kuitenkin tässä skaalassa lyhyt ja tunnemme sen varsin hyvin. Kielteisten muutosten nopeus on huimaava ja muutokset ovat ihmisen aiheuttamia. 
 
Valtaojan todisteluista huolimatta suurin osa tieteentekijöistä on todella huolissaan siitä, että ihminen auttaakin teknisillä ja teollisilla ratkaisuillaan muutosta väärään suuntaan tuottamalla turhaa. Vaikka kosmologisesta näkökulmasta asiat oikenevat muutaman miljoonan vuoden kuluessa, ihminen ei pääse sitä enää todistamaan.
 
Väestön ja kulutuksen hillitön kasvu - kun liikakaan ei ole tarpeeksi - takaa, että tekniset muutokset eivät ole ratkaisu vaan osa ongelmaa. Maailman muutos juoksee pakoon kaukana edellä ja tekniikat ovat syntyessään vanhentuneita. 
 
Uutisia seuraavat eivät voi välttyä kuulemasta, että hyönteiset ovat katomassa. Samoin on käymässä linnuille. Kalat on monilta alueilta kalastettu loppuun. Aavikoituminen kiihtyy. Metsät kaadetaan. Saastuneimmissa kaupungeissa on terveellisempää hengittää tupakan filtterin läpi kuin ilman sitä. Pohjoisnapa-alueen jäät häviävät.  Niiden ennustetaan katoavan vuoteen 2040 mennessä. 
Tasapuolisuuden tarpeita on vaikea hahmottaa, jos maailman tilasta ei tiedä tai sitä ei ymmärrä. Maailmantalouden kasvu 3 % vuodessa kaksinkertaistaa tuotannon ja kulutuksen 24 vuodessa. Kiertotaloudella on todella kiire. Energian ja raaka-aineiden säästäminen ei riitä – kulutusta on pakko vähentää.
 
Voiko tästä löytää mitään hyvää? Kyllä.  Lukuisat tiedeyhteisön vetoomukset ovat tuoneet esille muutoksen tarpeen. Presidentin kannasta huolimatta Yhdysvaltojen tiedemaailman vetoomuksessa ilmaston lämpenemisen estämiseksi on jo yli 30 000 allekirjoittajaa, joista kolmannes on tohtoreita.  Monet keskeiset yritykset ovat samoilla linjoilla.
 
Oxfam (Englannissa perustettu maailmanlaajuinen, kehitysapuun keskittyvä järjestö) on laskenut, että maailman väestön rikkain prosentti (ruokakunnan tulot noin 80 000 € tai enemmän) tuottaa noin 175 kertaa enemmän hiiltä ilmakehään kuin köyhin 10 %. 
 
Tuhoisimmat ovat siis rikkaimpia, joilla on paras osaaminen, ymmärrys ja taloudelliset mahdollisuudet toimia hyvin, koko maailma huomioon ottaen.  Myös väestön kasvu on jo valmiiksi hidas teollisuusmaissa.  Suomen kaltaisissa demokraattisissa maissa ympäristöasiatkin ovat kohtuullisella tolalla ja ongelmat toistaiseksi suhteellisesti pieniä.
 
Silti meiltä puuttuu ymmärrys siitä, että nykyistä järjestelmää pitää rukata ennen kuin on pakko ja liian myöhäistä. Samalla puuttuu valmius todellisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. 
 
Suomella ja muilla pohjoismailla on kuitenkin hyvät edellytykset olla koko maailman isossa muutoksessa katalyyttinä. Hyviä merkkejä on paljon. Pohjois-Karjalakin on tällä tiellä: ilmasto- ja energia-asiat ovat poliittisella agendalla korkealla. Osana EU:ta meidän on pakko ottaa myös "resurssiviisaus" vakavasti ja toimia sen mukaisesti jo nyt. Näin tapahtuu, vaikka emme uskoisi ilmastonmuutokseen ja luottaisimme itsekorjautuvuuteen. 
 
 
Timo J. Hokkanen
johtava asiantuntija, vieraileva blogaaja
Paikallisen ja kansainvälisen kestävän kehityksen yhteistyön sekatyömies ja Pohjois-Karjalan biosfäärialueen koordinaattori.