Takaisin blogi sivulle

Täyssähkömies testaa sähköautoa

24.8.2017 - Kimmo Tolvanen
Viimeiset ahdistavat muistikuvani sähköautosta sijoittuvat 90-luvun puoliväliin, jolloin PKS omisti Suzuki-merkkisestä pakettiautosta muunnetun sähköauton. Suzuki oli varmaankin valikoitunut sähköauton alustaksi lähinnä pienen kokonsa ansiosta, minkä seurauksena kapea matkustamo oli käytännössä täynnä, kun 190-senttinen ja 100-kiloinen kuljettaja asettui kuskin penkille. Korkeintaan munavoileivät ja maitopullo enää mahtuivat viereen penkille ja nekin pystyyn.
Tämä Untoksi ristitty kulkupeli vinkui, sirisi ja naksui, niin kuin insinöörin rakentaman sähköauton silloin kuuluikin tehdä. Ajaminen oli jännittävää, sillä akun varaustilaa osoittavat merkkivalot alkoivat usein varoittaa sähkön loppumisesta jo hyvissä ajoin ennen perille pääsyä. Kuskin pulssi kohosi, puna nousi poskille ja verenpaineet pysyivät terveesti koholla. Unto-vainaan kohtaloksi koituvat lopulta suuret ylläpitokulut, sillä vähäisen käytön vuoksi lyijyakusto piti uusia kerran vuodessa parin tuhannen nykyeuron hintaan. Yhdelle ajokilometrille saattoi näin tulla hintaa parhaimmillaan yli kymmenen euroa. Sillä hinnalla olisi ajellut saman matkan kolmella taksilla, yhdessä mies, toisessa hattu ja kolmannessa lapaset.
 
Sähköauto ei ole enää mikään lelu
 
Istuminen uuden täysverisen BMW i3:n sähköauton rattiin pääsikin sen vuoksi yllättämään myönteisesti. Ulkoapäin sähköbemari näyttää sopivasti tulevaisuuden autolta suurine 19 tuuman rengastuksineen ja sisään istahtaminen sujuu niskojaan taittamatta ja ohimoaan katon reunaan lyömättä. Auto on pienuudestaan huolimatta avaran tuntuinen ja ajoasennon saa koko lailla mieleisekseen. Myös hallintalaitteet on tehty uhalla erilaiseksi kuin bensa-autoissa. Vaihteenvalitsin ja käynnistysnamiskat ovat hiukan hankalasti ohjauspylväässä ratin takana, mutta pienellä voimistelulla käsi sinnekin löytää. Normaalilla paikallaan sen sijaan ovat jarru- ja kaasupolkimet, joskin "kaasupolkimelle" parempi nimitys tässä tapauksessa on paremminkin nopeudensäädin. 
 
Ja sitten ei muuta kuin vaihde päälle ja menoksi. Auto lähtee liikkumaan aavemaisen äänettömästi. Ei mitään sirinää, ininää, vinkunaa tai pörinää eikä ääntä, elleivät matkustajat sitten keksi niitä itse päästää. Ensimmäisenä tajuntaan iskee liikkumisen vaivattomuus. Portaaton automaattivaihteisto tekee ajosta pehmeää, eikä autolla ei todellakaan jää jalkoihin, sillä moottori vääntää tasaisen väkevästi ja heti. 
 
Numeroiden valossa satasen nopeuteen päästään noin seitsemässä sekunnissa, eikä polttomoottorin murinaa edes kaipaa. Suomalaisen asvaltin karkeus tuottaa renkaiden kautta sisälle jonkin verran ääntä, mutta ei siltikään häiritsevästi. Ketterällä ja avaralla bemarilla ajelee kaupungissa vallan mielikseen ja äänettömyyden ansiosta myös huomiota herättämättä. Äänettömyyden vuoksi sähköautoilija saakin olla katuosuuksilla tarkkana, etteivät ihmiset vahingossa kävele eteen. Maantiellä auton kapeus ja lyhyehkö akseliväli tekevät ajamisesta ajoittain hieman nyökkivää ja pikkuautomaista. Vaikka BMW i-kolmosella ajaakin helposti mutkaista tietä näkymättömiin, on auto parhaimmillaan kaupunkiolosuhteissa.
 
 
Sähköautolla pärjää hyvin jo nyt
 
Sähköautosta puhuttaessa tai sitä kehuttaessa nousee joku aina jossain vaiheessa takapenkistä ylös ja heittää ilmoille epäilyn akkujen kestosta ja latauspisteiden vähyydestä Suomen olosuhteissa. Tottakai se tärkeä asiahan onkin, sillä milläs sitä ajelee, jos sähkö loppuu. Sähköautoilija oppiikin hyvin nopeasti seuraamaan toisella silmällä mittaristosta akun varaustilaa ilmaisevaa näyttöä. Akkuteknologia on kuitenkin kehittynyt koko ajan ja esimerkiksi BMW on saanut kasvatettua uuden i3:n akkukapasiteetin parhaimmillaan jo 94 ampeerituntiin. Tuolla sähkömäärällä ajellaan hyvissä olosuhteissa yli 200 kilometriä, mikä riittää useimpien edestakaiseen työmatkaliikkumiseen jo mainiosti. Bemariin saa lisävarusteena myös pienen bensiinikäyttöisen apumoottorin, jonka tehtävänä on ladata ajoakkuja tarvittaessa.
 
Sitten tullaankin autoilun kustannuksiin. Kalliin bensiinin Suomessa sähköautolla ajaminen tuntuu lähes ilmaiselta, sillä energiakustannus on ajotyylistä riippuen 2-3 euroa sataa kilometriä kohden, kun polttomoottoriautossa polttoaineeseen palaa vastaavasti 9-10 euroa. Sähköautojen yleistymisen esteenä onkin tällä hetkellä polttomoottoriautoa selvästi kalliimpi hankintahinta. Kiinnostus sähköautoja kohtaan on kuitenkin selkeässä kasvussa ja niitä ostavat tällä hetkellä muun muassa kunnat ja yritykset. Yksityispuolella autoilija puree mielellään veroporkkanaa ja suosii hybridiautoja, joita joillakin automerkeillä saa polttomoottoriversiotakin edullisemmin.
 
Päästötöntä autoilua
 
Vaikka ajamalla ei hankintahinnan eroa vielä tahdokaan saada kuitattua, täyssähköauton hankinnan puolesta puhuvat eniten sen vaivattomuus ja ennen kaikkea ympäristöystävällisyys, sillä liikenne on suurin ja hankalin ilman pilaaja myös Suomessa. Sähköautoilija valitsee tietysti nykyaikaisen tuntihintaisen sähkösopimuksen, jolloin akut voi ladata halpojen yötuntien aikaan ja valita tuotantomuodoksi vesi- tai tuulivoiman. Voiko autoilu sen jälkeen enää ympäristölle ystävällisempää olla? Vaikka ei mikään ympäristöintoilija olisikaan, niin päästöttömyyden ajatus tuntuu ajaessa silti hyvältä, kokeilkaa vaikka itse. 
 
Voit myös miettiä, kannattaako ajaa nyt 40 000 euroa maksavalla isommalla autolla, vai käyttääkö saman rahan hieman pienempään sähköautoon. Myös liisaus voi olla hyvä vaihtoehto, sillä autot kehittyvät lähivuosina vauhdilla ja sopimusajan päätyttyä voit vaihtaa suoraan tuoreimpaan malliin. Esimerkiksi OP:n Kulku-palvelussa sähköautojen leasing-hinnat lähtevät noin 500 eurosta per kuukausi ja lähivuosina ei varmaan enää sitäkään.

Suhteemme autoiluun tulee muuttumaan
Joka tapauksessa elämme nyt autoilun murroksen kynnyksellä. Liikenneministeriön linjauksen mukaan Suomessa tulisi olla vuonna 2030 liikenteessä jo 250 000 vaihtoehtoisella polttoaineella kulkevaa autoa. Tavoite tuntuu jopa realistiselta, sillä lähivuosina sähköautojen hinnat tulevat uusien valmistajien, automallien ja kilpailun myötä todennäköisesti putoamaan merkittävästi, eikä vähiten Kiinan autoteollisuuden tullessa peliin mukaan 
 
Myös suhteemme autoiluun voi muuttua ennen kokemattomalla tavalla. Autoja ei ehkä jatkossa kannatakaan omistaa, vaan vuokrata tai lainata sähköautoyhteisöstä. Merkittävää on myös tiedostaa, että sähköauton omistaja hallitsee melkoista sähkövarastoa, jota voi ladata edullisesti yöllä ja josta voi käyttää sähköä itse edullisesti päivällä tai myydä sitä verkkoon. Tai tuottaa sähköä itse ja ladata ylijäämäsähkön autoonsa. Miettikääpä sitä sillä aikaa, kun uusien sähköautomallien vyöry markkinoille pian alkaa!
 
Kimmo Tolvanen
markkinointi- ja tuotekehityspäällikkö
Pitkän linjan markkinoinnin ja palvelujen kehittämisen ammattilainen, jolle kaikki uusi on uutta.