Järvilohi on pulassa ilman mittavia suojelutoimia

Viimeisen jääkauden jälkeen Vuoksen vesistöalueelle muodostui kaksi erillistäjärvilohikantaa, toinen Saimaan alueelle ja toinen Pieliseen. Saimaan järvilohenlisääntyminen tapahtui Pielisjoessa ja siihen laskevassa Ala-Koitajoessa. Pielisellä vaeltanut järvilohi lisääntyi Lieksanjoessa. Järvilohen lisääntyminen estyi 1950-70 -lukujen aikana jokien patoamisen myötä ja nykyisin järvialueilla lajia puolestaan uhkaa kalastus. Järvilohi on sen vuoksi nykyään äärimmäisen uhanalainen ja vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Laji on saatu pidettyä elossa laitosviljelyn avulla, mutta järvilohen elinvoimaisuuden säilymisessä paras ratkaisu olisi, että emokalat lisääntyisivät luonnollisesti. Tällöin esimerkiksi kutuparin valinta sekä poikasten alkuvaiheen selviytymiseen vaikuttavat tekijät toimisivat järvilohikannan perimän säilymisessä ja kehittymisessä luonnonmukaisesti. Tällaisen tuotannon kautta syntyneet järvilohet ja niistä jokisuuhun kudulle palaavat emokalat olisivat käyneet läpi kaikki luonnonvalinnan eri vaiheet, minkä varassa myös emoviljelyyn tukeutuvaa säilyttämistä voidaan jatkaa.

Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen pelastamiseksi hanke on erittäin tärkeä, sillä toteutuessaan se mahdollistaa järvilohen täydellisen ihmisestä riippumattoman elinkierron ensimmäistä kertaa lähes 50 vuoteen. Suunnitteilla olevalla koskialueella syntyvät järvilohen poikaset pääsisivät vapaasti laskeutumaan syönnösalueilleen Saimaan selkävesille. Kutukypsillä aikuisilla kaloilla olisi puolestaan vapaa yhteys palata lisääntymään omille synnyinkoskilleen.

Lisää tietoa järvilohesta