Puutarhurin satomuisti on lyhyt, mutta kasvatusinto häviämätön

Siinä se komeilee: kilon painoinen kasvihuonekurkku. Oudon piikkinen ja pelottavan näköinen. Se muistuttaa enemmän etelän rannoilla nähtyjä banaaniveneitä kuin kurkkua. Kurkkuja piti kasvaa kasvihuoneessa kasoittain, naapureidenkin kyllästämiseen saakka. Ei tullut. Tuli kolme: tämä kummallinen mutanttiyksilö ja kaksi sen sisarta, puolet pienempinä, mutta onneksi hieman enemmän normaalin kurkun näköisinä.

Puutarhaharrastaminen on kummallinen juttu. Kevätauringon säteiden myötä herää uskomaton innostus uusien lajien kokeilemiseen. Taimikaupassa ollaan kuin karkkikaupassa. Kyllähän näillä leveyksillä jo munakoisot ja ananaskirsikat menestyvät. Kori täyttyy erikoisuuksista, ja kassalla ihmetellään saalista yhdessä myyjän kanssa. Sitten kotiin aarteiden kanssa: pesusienikurkut, oliiviyrtit ja viidakkokurkut istutetaan järjestykseen, kastellaan, kitketään ja odotellaan suurta satoa.

Kesän kuluessa viidakkokurkku valloittaa koko kasvihuoneen, mutta muistaa tehdä vain yhden hedelmän. Ananaskirsikat jäävät muun kasvuston jalkoihin, ja niukka sato varisee unohduksiin kasvihuoneen peränurkkaan. Oliiviyrtti maistuu kitkerältä, eikä sitä halua syödä kukaan. Sipulipenkkiin pesiytyy outo tuholainen, joka kaivautuu sipuleiden sisään mullasta. Kesälomamatkalta palatessa huomataan, että komeasta lehtikaalista on jäljellä vain runko, kun lehdet ovat päätyneet parempiin suihin. Pesusienikurkku sentään kasvattaa pesusieniä kurkkujen sijaan, mutta työpöydälle jää tehtäväksi miettiä, mitä ihmettä niillä oikeastaan tehdään.

Onneksi muutama häränsydän- ja kirsikkatomaatti punertuu loppukesän iloksi, ja niiden omaa luokkaansa oleva maku saa taas uskomaan itse kasvatettujen vihannesten arvoon. Myös yrttipenkki palvelee hyvin: sieltä voi napata makua kesäisiin ruokiin suoraan tuoreena.

Kannattiko? Taloudellisesti ei varmastikaan. Mutta jos kastelun ja kasvun seuraamisen voi nähdä terapeuttisena harrastuksena, ehkä sittenkin.

Syksyn lehtien pudotessa tulee taas tuttu tilinpäätös: ensi kesänä ei varmasti kasvateta mitään hulluja yrttejä tai kasveja. Torilta saa upeaa satoa pilkkahintaan verrattuna oman kasvatuksen kuluihin ja sadon arvoon.

Ja sitten, kun uuden kevään ensimmäiset auringonsäteet taas näyttäytyvät, alkavat siemenluettelot kiinnostaa, ja pian taimikauppojen ovien saranat kuluvat. Ihmisen satomuisti on lyhyt ja kasvatusinto häviämätön – monivuotinen ilmiö. Ehkä tänä vuonna pitää valita vain joku toinen kurkkulajike…

Millainen on sinun puutarhatarinasi?

Kerro se meille, niin osallistut lahjakortin arvontaan.

Löysitkö uusia lajikkeita kasvatettavaksi vai pitäydytkö hyväksi havaituissa? Millaisia kokemuksia sinulla on puutarhaharrastuksesta? Mistä tuli parvekkeen kuningatar ja mikä jäi odotuksia vaisummaksi? Mitä puutarha ja kasvien kasvatus sinulle merkitsevät?

Kerro meille 30.7. mennessä. Arvomme kaikkien vastanneiden kesken 30 euron arvoisen K-ryhmän lahjakortin. Parhaita tarinoita julkaisemme sähköisissä kanavissamme.

Osallistumaan pääset tästä!

Lukijoiden puutarhatarinoita

Kokeilin kasvattaa viimekesänä parvekkeellani kolmenlaista erilaista kirsikkatomaattia. Taimet sain halvalla mutta tulos oli laiha, vain 7 tomaattia. Huomasin surukseni ettei minusta viherpeukaloksi taida olla. Tosin yrittänyttä ei laiteta, joten jospas kuitenkin kokeilisin vielä uudemman kerran tänä kesänäkin.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Asuin aiemmin omakotitalossa, jonka suurella pihalla oli kasvimaa, kasvihuone, omenapuita sekä marjapensaita. Pihassa kasvoi myös paljon perennoita sekä pensaita. Nurmikon leikkaamiseen meni noin 3 tuntia/viikko ja talvella myös lumityöt veivät oman aikansa. Olin siis innokas ”puutarhuri”, vaikka ison puutarhan hoito kävi joskus rasittavaksi. Noin vuosi sitten muutimme rivitaloon ja syvällä rintaäänellä vannoin; tänne en laita ainuttakaan kukkapenkkiä, vain ruukku- ja amppelikukat saavat riittää. Rivitalon pihassa ei ollut ainuttakaan kukkaa. Vain sammalta ja huono nurmikko sekä kuoppia ja koirankakkaa. Ja kun kevät koitti, kuinka ollakaan olin jo kaivamassa kukkapenkkiä ja istuttamassa saamiani kasveja; kuunliljaa, kevätkaihonkukkaa, kevätesikoita, sinivuokkoja ja löytyiväthän myös kesäkukat ilahduttamaan minua . Sammal sai lähteä ja nurmikonsiemenet pääsivät itämään ja nurmikko oli jo keskikesällä hyvässä kunnossa ja sitten vielä pihaan riensi Itoh Brilliant-pioni sekä skillat syksymmällä. Lavakauluksetkin hankin tänä kesänä ja sinne löysivät salaatin, persiljan ja porkkanansiemenet, jotka muuten itivät jo viikon kuluttua kylvöstä.Kohta pääsen niitä maistamaan! Nyt olen sitten saanut nauttia kevätkukkien loistosta ja innolla odotan, josko pioni, puutarhani kuningatar, kukkisi tänä kesänä; hyvin on ainakin selvinnyt talvesta. Nautin suunnattomasti puutarhani väriloistosta, vaikka se on pieni, mutta entiseen verrattuna voin ilolla puuhailla siellä.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Nurmikkoa, marjapensaita, omenapuita, kasvimaa

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Kokeilen tänä kesänä punasipulin kasvatusta..en oo ennen kasvattanu

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Lavakaulusviljely ja pienimuotoisesti kasvihuonetta. Myös marjapensaat, mansikat ja hedelmäpuut.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Perunaa olen pitänyt omiksi tarpeiksi,olen mielestäni onnistunut,koska satoa on tullut,on samalla tullut ulkoiltua perunan hoidon ja istutuksen ja kasvatuksen merkeissä,onnistunut kokemus!

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Viime kesänä kasvatin sisällä 6 tomaatin tainta joiden siemenet olin kaivellut keväällä ostetuista luomutomaateista. Vein taimet perinteiseen tapaani kasvamaan navetan etelän puoleiselle seinustalle jossa ne hyvin pulskiksi raakileiksi kasvoivatkin loppukesästä. Mieheni kanssa ihastelimmekin niiden kokoa ja oli tarkoitus siirtää syksyn alkaessa sisälle kypsymään. Vaan kun siirron aika olisi koittanut niin olipa joku peijakas peto vienyt kaikki raakileet, vain parista oli jättänyt puolikkaat syömättä. Ketä kiinnostaa tomaatin raakileet? Tänä vuonna on itse kasvatetut avomaankurkun taimet amppeleissa, niitä ei mitkään "hilleripedot"vie.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Hyvin tunnistan tuon keväisen innon kasvattaa omia kasviksia ja juureksia. Mökillä olen kasvattanut avomaalla mm. salaattia, hernettä, retiisejä, lehtikaalin ja tomaattia. Vuosi vuodelta ala pienenee ja kasvatukseen jää vain niitä "helppoja" kasveja, jotka ovat menestyneet. Monien pettymysten kautta jo tietää, mitä kannattaa kasvattaa. Lisäksi käymme mökillä harvoin, niin kitkeminen ja kastelu jää herran huomaan. Mutta joku sukupolvien perintö vetää mylläämään multaa vuodesta toiseen. Seuraan myös vanhan kansan kuukalenteria maan muokkauksen ja istutusten suhteen.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Olen pienestä pitäen ollut mukana kasvimaan istutuksessa ja hoidossa. On ollut mukavaa saada omalta pihalta vihanneksia ja marjoja.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Puutarhanhoito on maailman paras juttu. Se kannattaa aloittaa maaliskuussa, kun pihalla on vielä lunta ja pakkasta. Hyötykasvien siemenet ovat edullisia ja puutarhamultaa saa ison säkin muutamalla eurolla. Kun laittaa salaatit ja yrtit sisälle itämään ajoissa, niistä saa satoa parhaimmillaan jo toukokuussa. Lisäksi kesä tuntuu tulevan aikaisemmin, kun voi jo sisällä seurata taimien itämistä ja kasvua. Tärkeintä on viedä taimet heti ulos, kun säät sen sallivat, jotta niistä kasvaa tanakoita ja vihreitä. Hyvä aamu alkaa niin, että voi hakea aamupalaa varten läheiseltä kasvimaalta ison kulhollisen vihreää ja punalehtistä salaattia, rucolaa ja villirucolaa, vuonankaalia, herneenversoja, ruohosipulia, oreganoa, persiljaa ja erilaisia syötäviä villikasveja, joita joskus myös rikkaruohoiksi virheellisesti kutsutaan. Hyvin pian keväisin pääsee myös herkuttelemaan raparperipiirakoilla. Lipstikka ja nokkonen tuottavat nekin satoa jo toukokuussa. Kun hyödyntää vuohenputken nuoret versot, voikukan nuput ja kukat, jauhosavikan, suolaheinän ja muut luonnostaan kasvavat lajit, koko alkukesä on yhtä kasvisten juhlaa. Ja siitä kesä vasta alkaa. Lähes kaikki yrtit ovat helppoja kasvattaa myös itse siemenestä ja ne tuovat makua elämään koko kesän ajan. Kunhan niille valitsee oikeanlaisen paikan, monet niistä kiittävät kasvattajaa, selviytyvät talvesta ja kasvavat seuraavana kesänä ihan itsekseen. Mitä olisikaan kesä ilman ruohosipulia? Pihalla pitää ehdottomasti olla myös salviaa ja timjamia. Rosmariini on yrttien kuningatar, mutta se on hankala saada itämään siemenestä ja vielä hankalampi auttaa selviytymään talvesta. Juureksista peruna kasvaa liki itsekseen, mutta monet muut vaativat reilummin tilaa ja hoitamista. Retiisiä en ole saanut koskaan kunnolla kasvamaan, mutta porkkana, palsternakka, keltajuurikas ja nauris ovat olleet satoisia. Kesäkurpitsa on myös helpoimmasta päästä, jos se vaan saa tarpeeksi aurinkoa, tilaa, vettä ja ravinteita. Ja sitten niitä kaikkia vielä vähän enemmän. Ehjäkuoriset yksilöt säilyvät keittiön pöydällä pitkälle talveen ilman mitään säilömistä ja paloiteltuna pakkasessa seuraavaan kesään, ja siksi kesäkurpitaa onkin meillä usein syöty koko talvi. Spagettikurpitsakin kasvaa kyllä, kunhan lämpöä piisaa. Sille tekee hyvää kasvaa alkukesä harson alla. Myös tomaatit ja kurkut tykkäävät lämmöstä. Ne kasvavat ilman lämmitystä lämpimänä kesänä, mutta kunnon satoon ne tarvitsevat vähintään muovitetun kasvihuoneen ja huolellisen lannoituksen, kastelun ja tuennan. Sen sijaan kuka vaan saa sokeri- ja silpoydinherneet kasvamaan ihan missä vaan. Ruusupapu on pavuista helpoin ja kaunein ja muutkin pavut ovat kiitollisia kasvatettavia, kunhan ne kylvetään oikeasti vasta kesällä auringon lämmittämään maahan. Kylmässä ne mätänevät eikä satoa koskaan näy eikä kuulu. Kukista krassit, kehäkukat, ruiskaunokit, samettiruusut ja auringonkukat onnistuvat varmasti. Hajuhernekin on ihana. Se kasvaa parhaiten, kun sen idättää ja esikasvattaa sisällä. En voi kuvitella kesää ilman kasvimaata. Tai pystyn. Sellaisia oli, kun asuin vuokralla rivitalossa. Silti sinnekin ilmestyi ennen pitkää raparperi, omenapuu, karviaismarjapensas, salaattipenkki, yrttilaatikko, ahomansikoita sekä paljon kevätkukkia ja perennoita. Muutoissa surullisinta onkin aina jättää rakas piha uudelle asukkaalle. Jotkut heistä myrkyttävät tai kaivavat pois monien vuosien aiemmat aherrukset. En voi mitenkään ymmärtää sellaista! Onneksi uuden kasvimaan voi perustaa melkein minne tahansa. Vihreä peukalo ja rakkaus kaikkea kasvavaa kohtaa kulkee aina mukana.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .