Asiantuntijan arvio: Äärimmäisen kallis sähkötalvi on epätodennäköinen
Kysyimme PKS Sähkökaupan riskienhallintapäälliköltä, Antti ''Pörssitohtori'' Rautiaiselta, mikä on hänen näkemyksensä tulevan talven sähkönhintaspekulaatioista ja tulevaisuuden sääriippumattomasta sähköntuotantojärjestelmästä. Lisäksi hän avaa miten Lähi-Idän maakaasun hinta vaikuttaa Suomessa.
Mediassa pelotellaan loppuvuoden ja ensi talven kovista sähkönhinnoista. Miten todennäköiseltä tilanteen realisoituminen hinnan osalta näyttää?
Sähkön futuurimarkkinoilla tulevaa talvea hinnoitellaan Suomen hinta-alueelle n. 11–14 snt/kWh (alv 25,5 %) hintatasoihin. On totta, että vesitilanne on Pohjoismaissa jonkin verran normaalia heikompi ja maakaasun hinnat ovat selvästi normaalia korkeammat. Riski kovemmille hinnoille ensi talvena on olemassa, jos maakaasutilanne säilyy kireänä, talvi on kylmä, tuuli vähäistä ja vesitilanne on heikko. Leuto ja tuulinen talvi voi sen sijaan pitää hinnat selvästi futuurien indikoimia hintoja alempana. Todennäköisin skenaario on hiukan tavanomaista kalliimpi talvi – äärimmäiset piikit ovat mahdollisia lyhyillä jaksoilla mutta koko talven ajan toteutuvat erityisen korkeat hinnat ovat varsin epätodennäköinen skenaario.
Myös Lähi-Idän tilanne vaikuttaa sähkönhintaan Suomessa, vaikkei täällä käytetä maakaasua sähköntuotantoon. Miten markkinamekanismi toimii?
Suomi on osa eurooppalaista sähkömarkkinaa naapurimaihin ja edelleen niiden kautta Keski-Eurooppaan ulottuvien sähkönsiirtoyhteyksien kautta. Monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa maakaasu on edelleen merkittävä ja usein sähkönhintaa määrittävä tuotantomuoto. Kun Lähi-Idän jännitteet (esim. Iranin ja Hormuzinsalmen tilanne) nostavat maakaasun hintaa, nousee myös sähkön hinta Keski-Euroopassa. Siirtoyhteyksien kautta maakaasulla tehdyn sähkön korkea hinta heijastelee myös Suomen sähkönhintoihin niinä ajankohtina, joissa Suomen oma sähköntuotanto, erityisesti tuulivoima, on alhainen.
Vesivarastot ovat vähissä Pohjoismaissa, vaikka kesä ja syksy ovat olleet varsin sateisia. Miten suuri vaje on ja missä suurimmat vesivarastot sijaitsevat?
Alkuvuosi oli Pohjoismaissa kylmä ja vähäsateinen, jolloin vesitilanne heikkeni merkittävästi. Pohjoismaiset vesivarastot ovat syyskuussa 2026 jonkin verran tavanomaista alempana – Norjassa noin 15 prosenttiyksikköä ja Ruotsissa 5 prosenttiyksikköä alle pitkän ajan keskimääräisen tason. Kesän ja syksyn kohtuullisista sateista huolimatta alkuvuoden heikkoa vesitilannetta ei ole vielä täysin kurottu umpeen. Pohjoismaiden suurimmat vesivarastot sijaitsevat Norjassa (yhteensä n. 87 TWh) ja Ruotsissa (n. 34 TWh). Vertailun vuoksi, Suomen vuotuinen sähkönkulutus on hiukan yli 80 TWh.
Vesivoima toimii hyvin säätövoimana silloin, kun tuulituotanto on vähäistä. Jos vesivoimaa ei saada jatkossakaan tarpeeksi, mikä olisi mielestäsi toimiva ratkaisu tulevaisuuden notkeaksi ja varmaksi säätövoimaksi?
Lyhytaikaista (korkeintaan joitakin tunteja) säätövoimaa tuottavat joustava sähkönkulutus ja akkuvarastot. Pidemmän aikavälin tarpeisiin (useiden päivien tai viikon ajan) säätövoimaan tarvitaan muutakin: mahdollisesti pumppuvoimaa, jota ei Suomessa vielä ole, sekä perinteistä lämpövoimaa, yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa ja esim. biokaasulla toimivia kaasumoottoreita. Pelkkä yksi teknologia ei riitä, vaan tarvitaan useista lähteistä koostuva järjestelmätason kokonaisuus. Tällä hetkellä näyttää siltä, että uusia investointeja pidemmän aikavälin säätövoimaan tarvitaan pidemmän aikavälin tarpeisiin.
Antti Rautiaisen riskinhallintapäällikön tehtäviin PKS Sähkökaupassa kuuluvat sähkönmyynnin ja -tuotannon liiketoimintariskien mittaaminen sekä PKS Sähkökaupan tukkusähkömarkkinaprosessien kehittäminen. Antin asiantuntijuudelle on kysyntää myös muualla, sillä hänellä on sähköverkkoihin ja -markkinoihin liittyvä dosentuuri Tampereen yliopistolla, jonka puitteissa hän osallistuu pienimuotoisesti alan tutkimukseen ja opetustoimintaan.
