Kaduilla tuulee
Folk-yhtye Finn Trio levytti vuonna 1964 Bob Dylanin legendaarisen kappaleen ”Blowin’ in the Wind” suomeksi nimellä ”Tuulelta vastauksen saan”. Eipä tainnut Pertsa Reponen kappaletta sanoittaessaan arvata, miten merkityksellisiä laulun sanat olivat vielä lähes puoli vuosisataa myöhemmin. Peräti Suomen tasavallan hallitus otti oppia laulusta, kun pohdittavana oli, miten EU:n tiukat ilmastokriteerit saadaan täytettyä energiantuotannon osalta. Hiilidioksidipäästöjä kun piti vähentää ja uutta hiilineutraalia tuotantokapasiteettia rakentaa.
Niin saatiin Suomeenkin tuulivoimaa joka niemeen ja notkelmaan, eniten läntisille merenrannikoille. Maaginen taustavoima oli tietenkin raha, jota jaettiin avokätisesti. Tuulivoiman tuottajille on annettu takuuhinta, jonka he saavat ensimmäisiltä 12 vuodelta. Takuuhinta tarkoittaa minimihintaa, jonka tuulivoiman tuottaja saa riippumatta siitä, mikä todellinen markkinahinta on. Markkinariski on siis käytännössä nolla.
Tätä nykyä Suomen tuulivoimakapasiteetti on noin 2000 megawattia. Nyt tullaankin sitten tärkeään asiaan. Kapasiteetti ei ole sama asia kuin tuotettu energiamäärä. Vuonna 2017 tuulivoima muodosti Suomen sähköntuotantokapasiteetista lähes 20 %, mutta tuotti tarvittavasta sähköenergiasta vain noin 5 %.
Ailahtelevalla tuulivoimalla on myös vaikutus sähkön hintaan. Esimerkiksi viime talvena tukkusähkön hinta nousi aina tyyninä päivinä.Jo nykyisillä tuulivoimamäärillä on nähtävissä selkeä korrelaatio sähkön hinnan ja tuotetun tuulivoiman välillä: mitä vähemmän tuulivoimaa, sitä kalliimpi sähkö.
”Ailahtelevalla tuulivoimalla on vaikutus sähkön hintaan”
Eikö sitten ole hyvä asia, että tuulivoima laskee sähkön hintaa? On. Harvemmin hoksataan, että tuulivoima myös nostaa sähkön hintaa. Tuulivoiman takia perinteinen tuotantokapasiteetti – se, mitä siitä on jäljellä – ajaa vähemmän kuin ennen. Pääoma- ja kiinteät kustannukset pitää kuitenkin kattaa ja kun perinteistä voimantuotantoa tyynellä säällä tarvitaan, kaikki kulut pannaan hintaan – kalliit käynnistämiskustannukset mukaan lukien.
Sääriippuvan tuotannon ongelma on nimenomaan se, että se riippuu säistä.Korvaavaa tuotantoa tarvitaan, kun sää ei suosi. Koska korvaavalle tuotannolle ei kuitenkaan kerry tarpeeksi ajotunteja, se on tappiollista ja siksi sitäkin pitää tukea. Toivottavasti päättäjien uudeksi korvamadoksi ei muodostu Stevie Wonderin klassikko ”A Place in the Sun”…
On kuitenkin päivänselvää, että nykyinen ilmaston kannalta holtiton meno ei voi jatkua. Emme voi jatkaa hiilidioksidi- ja muiden ilmansaasteiden pössyttelyä loputtomiin. Eleiden sijasta tarvitaan tekoja. Esimerkiksi Saksan paljon kehuttu energiakäänne on osoittautumassa fiaskoksi: Sähköenergian hinta kuluttajalle on kaksinkertaistunut ja hiilen käyttö lisääntynyt. Tuuli- ja aurinkovoimaa on kyllä tullut rajusti lisää, mutta ne eivät riitä alkuunkaan kompensoimaan hätiköidysti alas ajettua ydinvoimaa, josta ei hiilidioksidipäästöjä edes synny.
Insinöörinä ja optimistina olen kuitenkin varma, että lopulta tekniikka pelastaa meidät. Löydämme uusia, päästöttömiä tapoja tuottaa meille niin välttämätöntä energiaa. Laboratoriossa menetelmät jo toimivat, mutta matka käytännön toteutuksiin kestää vielä vuosikymmeniä. Sillä välin tarvitsemme tuulivoimaa, aurinkovoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa. Sillä välin meidän pitää sopeuttaa kulutustamme vaihtelevaan tuotantoon. Sillä välin meidän pitää muuttaa kulutustottumuksiamme. Pysyvästi. Ja sillä välin kannattaa kuunnella hyvää musiikkia, josta voisi ottaa vähän oppiakin: esimerkiksi CCR:n upea ”Have You ever Seen the Rain” tai Eppujen mainio ”Uraani halkeaa”.
Liiketoimintajohtaja heikki.rantamaki@pks.fi