Norsu jättää posliinikaupan
Fortum on viime vuoden lopulla julkistetussa strategiassaan ”päättänyt käynnistää Consumer Solutions -liiketoiminnan strategisten vaihtoehtojen arvioinnin. Liiketoiminnan myynti on yksi arvioitavista vaihtoehdoista.” Suomeksi sanottuna tämä kapulakielinen teksti tarkoittaa, että yhtiö on todennäköisesti myymässä pois sähkön vähittäismyyntiliiketoimintansa. Viime viikkojen uutiset kertovat, että kauppaa hierotaan kovalla vauhdilla. Lehtitietojen mukaan ostajakandidaatit ovat ulkomaisia yhtiöitä.
Neljännesvuosisadan kestänyt Fortumin sekoi… seikkailu vähittäismarkkinoilla on siis tulossa päätökseensä. Jälki on melkoista. Tällaisen korkeintaan keskisuuren yhtiön silmäkulmasta katsottuna tuntuu siltä, että noissa jättiyhtiöissä tehdään välillä päätöksiä sen mukaan, kummalla jalalla on satuttu minäkin päivänä sängystä nousemaan. Kerrataanpa historiaa. Mainitsemani vuodet ovat vähän sinne päin, en tähän hätään ole ehtinyt niitä kaikkia tarkistaa – otetaan siis oppia isoista roiskijoista – mutta asiat kuitenkin pitävät paikkansa. Korostan vielä, että tässä blogissa esittämäni asiat ovat henkilökohtaisia näkemyksiäni, eivät PKS:n virallisia kantoja. Tarkastelen asiaa pelkästään sähkökauppiaan sammakkoperspektiivistä ja jätän isot linjat fiksumpien arvioitavaksi.
Imatran Voima rupesi 1990-luvun lopulla valmistautumaan avautuviin markkinoihin rakentamalla yhteistyöketjun, johon houkuteltiin silloisia vähittäismyyjiä mukaan. Hanketta valmisteltiin yhteistyössä lukuisissa työryhmissä, joista yhden tehtävänä oli keksiä ketjulle nimi. Nimeksi tuli sitten – yllätys, yllätys – IVO Partners. Sitä perusteltiin sillä, että IVO on niin tunnettu brändi. Lievästi hampaitamme kiristellen me mukana olleet yhtiöt hyväksyimme sen. Eipä kulunut vuottakaan, kun ketjun nimi muuttui Fortum Partnersiksi…No, ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Homma lässähti vuotta myöhemmin paristakin syystä:
Samaan aikaan, kun Fortum myi tukkusähköä vähittäismyyjille IVO95-tukkusopimuksen mukaan, se myi potentiaalisten ketjujäsenten suurimmille asiakkaille sähköä puoleen hintaan.
Ja lopullinen mahalasku tuli, kun Fortum osti yhden ketjussa mukana olleen sähköyhtiön pois kuleksimasta. Merkit olivat jo ilmassa.
Niinä vuosina se ralli alkoi: Vattenfall ja Fortum ostivat kilvan ”jakeluyhtiöitä” eli vähittäisportaan myynnistä ja sähkönjakelusta vastanneita sähköyhtiöitä. Raha poltteli kuntaomistajien hyppysissä ja monesti arveltiin, että ei se nyt niin paha juttu ole, jos infrastruktuuriyhtiö myydään kotimaiselle, valtion omistamalle yhtiölle.
Uuden vuosituhannen ensimmäisinä vuosina tilanne hieman rauhoittui. Ostajat sulattelivat saaliitaan ja kunnalliset omistajat siirtyivät enemmän myyntiasennosta tarkkailuasemiin. Sähköyhtiöitä ostaneilla alkoi verkostovelan tekemisen aika. Niille, jotka eivät käsitettä tunne, kerrottakoon, että se tarkoittaa johtokatujen kunnossapidon ”siirtämistä” kustannusten säästämiseksi. Aikaa kului ja verkot jauhoivat tuottoa omistajilleen. Kunnes tuli joulu 2011.Hannu-myrsky koetteli Suomea joulun ja uuden vuoden välillä 2011. Metsää kaatui ja sähköjohdot katkeilivat kuin räkättirastas lentäisi hämähäkinseitin läpi. Silloin testattiin, millaiset valmiudet verkonhaltijoilla on hoitaa hommansa. Fortum ei ihan testiä läpäissyt. Pahinta oli, että Fortumin espoolaiset asiakkaat joutuivat olemaan jopa toista viikkoa ilman sähköä. Espoolaiset!
Ketä se nyt olisi haitannut, jos sähköt olisivat olleet viikon poissa Tuupovaarassa, mutta että Leppävaarassa!
Nopeasti asiaan reagoi silloinen elinkeinoministeri Kari Häkämies, jolta kävi käsky, että koko maa pitää kaapeleille pantaman. En muista, vastustiko yksikään kansanedustaja esitystä, ei kuitenkaan kovin moni. Edessä oli siis parin vuosikymmenen ja miljardien eurojen urakka, jonka maksumiehinä tulisivat toimimaan sähkönkäyttäjät pienimmästä mökistä suurimpiin yrityksiin. Ja mitä tekee Fortum? Myy parin vuoden sisällä jakeluverkot sijoittajaryhmälle ja niin lähes verotusoikeuteen verrattavissa oleva suomalainen infrastruktuuri valuu ulkomaalaisten eläkeyhtiöiden ynnä muiden pitkäaikaissijoittajien käsiin. Ne yhtiöt, jotka vielä olivat jäljellä, joutuivat aloittamaan valtavan investointirumban ja ottivat nousevista siirtomaksuista kansalaisten (ja poliitikkojen!) vihat päälleen.
Oma lukunsa on tietysti mainehaitat, jotka alalle syntyivät muistaakseni vuonna 2005. Fortumin käsittämättömän lepsu optioihin perustunut palkitsemisjärjestelmä alkoi kantaa hedelmää. Tukkusähkön hinta alkoi nousta 2000-luvun ensimmäisten vuosien alhosta uusiin ennätyslukemiin ja sehän tarkoitti, että tuotannossa vuoltiin kultaa. Fortumin tulos oli sen mukainen, samoin laajan optio-ohjelman palkkiot. Kun kohun pahimpaan aikaan yhtiö ilmoitti nostavansa vähittäishintoja, kansan kupit alkoivat kääntyä nurin. Hintojen korotus peruttiin (siirrettiin) ja myöhemmin optio-ohjelmaa järkiperäistettiin, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Yhtäkkiä kokonainen toimiala, joka oli vuosikymmenet nauttinut kansalaisten arvostusta luotettavuudestaan ja kohtuullisuudestaan, oli muuttunut kansalaisten silmissä rahanahneiden paskiaisten temmellyskentäksi.
Enpä malta olla vielä mainitsematta Fortumin touhuja vähittäismyynnin puolella. Ulkomaisten liiketoimiensa yhteydessä Fortumin taskuun jäi norjalainen Hafslund ja sen tytäryhtiönä Suomessa toiminut Kotimaan Energia (hauska nimiharhautus!). Yhtiö oli niittänyt vankkaa mainetta alan ja asiakkaiden keskuudessa kyseenalaisilla myynti- ja markkinointimenetelmillään. Erityisesti vanhuksia harhautettiin ostamaan sähkö Kotimaan Energialta, vaikka he luulivat vain pyytäneensä tarjouksen, ja senkin vain päästäkseen eroon pakkotuputtavasta soittajasta. Kuluttajaviraston puhelimet kävivät kuumina kansalaisten yhteydenotoista. Kun Kotimaan Energian omistaja sitten vaihtui ja siitä tuli Fortumin tytäryhtiö, ala odotti tapojen siistiytyvän. Turhaan odotimme.
Ylivertainen pääosa toimialan yhtiöistä toimii eettisesti ja asiakkaan oikeuksia kunnioittaen – niin myös emoyhtiö Fortum itse – mutta muutama asiaton toimija pilaa koko alan maineen. Riittää, kun selvitätte, minkä verran Kilpailu- ja kuluttajavirastolle on tullut valituksia eräiden yhtiöiden toimintatavoista.
Totean vielä tähän loppuun, että Fortum on kokonaisuudessaan hieno yhtiö. Kuten sanottu, minun käsityskykyni ei riitä arvioimaan, ovatko esimerkiksi investoinnit Venäjälle ja Uniperiin onnistuneita – se jääköön viisaampien analyytikkojen ja historiankirjoittajien tehtäväksi.
Fortum on varmaankin omimmillaan siellä, missä sen juuretkin ovat: suuren luokan energiahankkeissa ja niiden tukitoiminnoissa.
Yhtiössä on valtavasti liiketaloudellista ja teknistä osaamista ja jonain päivänä kenties minäkin voin tuntea sydämessäni ylpeyttä ajatellen, että Suomen kansalaisena se on minunkin omistama yhtiö. Siis jonain päivänä.
Viimeisen neljännesvuosisadan ajan Fortum on hoitanut perusbisnestään hyvin, jopa kiitettävästi. Yhtiön johto on ollut eittämättä pätevää. Siksi onkin niin surullista tiivistää tämä jakelusektorin ja vähittäismyynnin norsu posliinikaupassa -kohellus pähkinänkuoreen: kuntien omistuksessa olleen infrastruktuurin siirtäminen ulkomaiseen omistukseen, miljardilaskun aiheuttaminen sähkönsiirtoasiakkaille, kaikkinaista kohtuutta korostaneen toimialan maineen muuttaminen ahneiden rahastajien bisnekseksi ja myötävaikuttaminen siihen, että sähkönmyyjä on kirosana kansalaisten suussa.Arvoisa Fortum: toteuttakaa vain suunnitelmanne Consumer Solutions -liiketoiminnan myynnistä! Näkemiin Fortum, jää hyvästi! Toimiala ei jää sinua kaipaamaan.
Eikä minua.
Liiketoimintajohtaja heikki.rantamaki@pks.fi